Italia

Napoli, Sorrento, Maaliskuu 2017

Porta Nolanan rautatieasemalta lähtee Circumvesuviana-juna etelään. Matka päätepisteeseen kestää vajaan tunnin. Tästä kaupungista Mauno Kuusisto lauloi 1960-luvulla suositussa kappaleessa “Palaja Sorrentoon”. Laulun tekijän Giovanni Battista de Curtisin rintakuva on saanut paraatipaikan aseman edessä.

Sorrento sijaitsee aivan meren rannassa pystysuoran jyrkänteen päällä. Kaupungin parasta antia on vanha kaupunki kapeine kujineen. Idyllisessä kalastajasatamassa on kuvattu useita elokuvia, mm. Vaarallinen leski, jonka pääosassa näytteli Sophia Loren. Seinälaatta satama-aukiolla muistuttaa elokuvien ajasta. Matkalla satamaan voi ihailla merimaisemaa yli Napolinlahden, jonka taustalla siintävät Vesuviuksen ääriviivat. Kaupungin ympäristössä on upeita patikointireittejä. Hautausmaa on harvinaisen kaunis. Sorrentosta pääsee laivalla Caprin saarelle puolessa tunnissa.

Caprin kauneutta on ylistetty monissa lauluissa. Maisemat ovat jylhiä. Kirjailija Juhani Ahokin innostui jo 1893 köröttelemään junalla Euroopan halki nähdäkseen tämän saaren. Kymmenen neliökilometrin kokoisen maapalan korkeuserot ovat huimat. Venekiertoajelu kulkee pitkän matkaa merestä nousevan kallioseinämän vierellä. Saarelle mahtuu kaksi taajamaa – Caprin kaupunki lähellä satamaa ja ylempänä vuorella sijaitseva Anacapri eli yläkaupunki. Sieltä pääsee jatkamaan vaijerihissillä saaren korkeimmalle huipulle 589 metrin Monte Solarolle. Anacaprissa kannattaa vierailla San Michele -kirkossa, jonka lattia on maalausten peittämä.

Sorrentonniemen etelärantaa – Amalfin rannikkoa – sanotaan usein maailman kauneimmaksi. Eikä suotta. Serpentiinitie kulkee jyrkänteen reunalla pikkukaupungista toiseen. Bussin ikkunasta avautuvat henkeäsalpaavat näkymät merelle ja rantakyliin. Positanossa ja alueen suurimmassa taajamassa Amalfissa kannattaa jalkautua ja tutustua tarkemmin rinnekaupunkeihin. Ravellossa järjestetään kesäisin suosittuja musiikkijuhlia. Rannikon upeimmalle osuudelle pääsee busseilla Sorrenton rautatieaseman edestä. Kahdeksan euron päivälipulla saa ajaa niin monta matkaa kuin ehtii.

Pitsan pääkaupungilla on pitkät perinteet suosikkiruoan valmistajana

Napoli, Maaliskuu 2017

Pitserian oven yläpuolelle on kiinnitetty kaksi valokuvaa, joissa harmahtavatukkainen solmiomies ahmii italialaista perinneherkkua posket pullollaan. Vieressä myhäilee paikan omistaja. Turvamies mustat lasit silmillään katselee eri suuntaan kuin muu seurue. Pika-aterian syöjä on Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton. Hän teki vierailun pitsan pääkaupunkiin G7-maiden kokouksen yhteydessä vuonna 1994 ja pistäytyi Di Matteo -pitseriassa maistelemassa kaupungin tunnetuinta ruokalajia. Tapahtumasta tehty videotallenne osoittaa, kuinka avustaja ojensi kesken syönnin   Clintonin kouraan setelitukon, jonka presidentti tarjosi pitserian omistajjalle maksuksi välipalasta.  Johtaja kuitenkin torjui maksun, ja Clinton työnsi rahat takkinsa taskuun.

Maailman ykkösvaltion presidentin yllätysvierailu Via Tribunal -kävelykadulla aiheutti väentungoksen vanhan kaupungin ahtailla kujilla. Käynti oli myös suuri mediatapahtuma. Paikalliset tv-kanavat uutisoivat asian laajasti ja sanomalehdissä Clintonin pitsansyönti oli etusivun uutinen. Clintonin vierailu juuri tässä pitseriassa oli sattumaa, josta ravintola saa kiittää nuorta työntekijäänsä Paolo Mancinia. Hän hoksasi nokkelasti ojentaa pitsapalan presidentin käteen juuri samalla hetkellä, kun tämän katse pysähtyi ravintolan ovelle.

Vatsa kurnii jo pelkästä kuvien katselusta. Paikka on testattava, mennäänpä peremmälle. Toisen kerroksen pikkupöydästä löytyy vapaa tuoli. Tarjoilija Pasquale ottaa tilauksen. Valinta osuu kaupungin nimikkopitsaan Margheritaan. Se kehitettiin yli sata vuotta sitten Napolissa kuningatar Margheritan vierailun kunniaksi. Pitkähkön odottelun jälkeen pöydällä höyryää herkku Italian lipun väreissä: tomaattia, mozzarellaa ja basilikaa. Pohja on pehmeä, mozzarellaa runsaasti, maku herkullinen. Hinta jää juomineen  alle kuuden euron.

Napolin pitsansyönti ei jäänyt Clintonin virkakaudella ainoaksi vierailuksi paikallisen yrittäjän ravintolaan ulkomailla. Hän toisti saman tempun kuusi vuotta myöhemmin Ho Chi Minhin (Saigon) kaupungissa Vietnamissa. Presidentti nautti nuudeliaterian pienessä Pho 2000 -ravintolassa. 

Jos Clintonin seurue olisi suunnitellut Napolin välipalavierailun etukäteen, kohteeksi olisi saattanut valikoitua aivan toinen ravintola. Noin kilometrin päässä Di Matteosta sijatsee maailman vanhin yhtäjaksoisesti toiminut pitseria: Antica pizzeria Port´Alba. Yritys aloitti pitsojen valmistuksen jo 1738. Myyjinä toimivat aluksi katukaupustelijat. Nykyinen kiinteä toimipaikka avattiin 1830. Tuolta ajalta muistuttaa ulko-oven edessä vitriinihyllykkö, josta myydään kiireisille ohikulkijoille Pizza a librettoa. Se on neljään osaan taitettu ja paperitaskuun laitettu pitsa, joka on tarkoitettu syötäväksi kadulla “lennossa”. Juuri tätä lentopitsaa tarjottiin Bill Clintonillekin kilpailevassa ravintolassa.

Toisena päivänä suunta kohti Port´Albaa, Antiikkipitserian keittiössä käy säpinä. Taikinamestari taputtelee pallerot levyiksi, lisää täytteet ja siirtää raakapitsan paistajan leipälapiolle. Tuotos siirtyy punaisena hehkuvaan uuniin. Minuutin kuluttua paistos on valmis. Sama toistuu satoja kertoja päivässä. 

Mustaan asuun ja valkoiseen paitaan pukeutunut tarjoilija Salvatore ottaa tilauksen. Viereisessä pöydässä kahden miehen ja kolmen huntunaisen muslimiseurue on lopettelemassa ateriointiaan. Tilaus tuntuu viipyvän. Odotusaikana Salvatore juoksuttaa useita pitsoja viereisen huoneen suurelle seurueelle. 

Pitkän odottelun jälkeen eteen tuodaan samat Italian Italian värit kuin Di Matteossakin. Maku ei kuitenkaan yllä kilpailijan tasolle: pitsa tuntuu vetiseltä ja pohja sitkeältä.

Laskussakin on historialisää: pitsa 7 euroa, juoma 1,50 euroa ja kattausmaksu 1 euro.

Napoli, Maaliskuu 2017